RUOTUSOPIMUS HIDASTI KUOLAJÄRVEN ISOJAKOA
Isojaon historia alkaa 1750-luvun puolivälistä.
Kuolajärvellä, Kemijärvellä ja Kainuussa jakoon päästiin vasta 1800-luvun lopulla.
Viivästymisen aiheutti knihtikontrahti- eli ruotusopimus, jonka mukaan talonpojat huolehtivat maanpuolustuksesta Venäjää vastaan ja saivat vapautuksen pitäjien maiden mittauksesta, verollepanosta ja isojaosta.
Routusopimuksen merkitys mureni Haminan rauhan myötä ja asetus sopimuksen muuttamisesta annettiin vuonna 1879.
Ensiksi muodostettiin manttaalilukujen mukaiset väliaikaiset lohkot muun maan jäädessä valtion hallintaan. Lohkojen, joita Kuolajärvellä muodostettiin yhteensä 24, rajaus ja pyykitys alkoi 1886.
Laki knihtikontrahtipitäjien isojaosta astui voimaan 1898. Tilusten mittaus alkoi vuosisadan vaihteessa.
Vuosien 1905-09 aikana Kuolajärvellä kartoitettiin maata noin 1,1 miljoonaa hehtaaria. Valmistelutyöt jatkuivat vuoteen 1929. Sen jälkeen vahvistettiin verollepanopäätös, jonka mukaan lohkokunnan talot ryhmiteltiin 22 kyläksi.
Verollepanossa muodostettiin vanhoista taloista 451 taloa. Väliaikaisten lohkojen torpista, asumuksista tuli puolestaan 210 kruununluonteista pientilaa. Manttaalia kohti annettiin maata 2.500 hehtaaria sekä määrättiin perustamaan yhteismetsä.
1920-luvun lopulla alkoi niin sanotun liikamaan murtaminen, jota johti maanmittausinsinööri Reino Ritvala. Urakka oli melkoinen, sillä alue oli kokoluokaltaan Uudenmaan läänin luokkaa.
Lampelan kylässä jakotöihin päästiin 1930-luvun alussa. Uskottuna miehenä toimi ainakin kemijärveläinen Edvard Pääskylä. Loka-marraskuun alussa 1934 mitattiin ja jyvitettiin tilukset, tehtiin nautintaselitelmä joka hyväksyttiin ja pidettiin palstansijoituskokous.
Kiirettä riitti, mutta se ei estänyt jaon kenttätöihin osallistuneita Lampelan isäntiä hakemasta heinäntekolomaa kesällä 1934. Ritvalan kirje isännille oli lyhyt ja ytimekäs; ei lomaa, sillä jakotyöt myöhästyvät ainakin kuukaudella.
Kyläläisten ja maanmittareiden välit olivat ilmeisen hyvät, sillä talokas H.O.Lampela kirjoitti heinäkuussa 1935 Ritvalalle, että ”Lampelan papparaiset ovat tyytyväisiä työhönne ja niin se on minuunkin nähden”.
Lampelan jako saatiin helmikuussa 1935 sellaiseen malliin, että paperit voitiin lähettää Oulun maanmittauskonttoriin tarkastettavaksi. Ritvala oli kirjoittanut saatekirjeeseen reunahuomautuksen; ”voivat viipyä siellä ehkä hyvinkin pitkän ajan”.
Kuolajärven isojako oli pitkä ja vaivalloinen operaatio, joka päättyi juuri ennen Talvisodan alkamista.
Erkki Hautala
